Maanantai 7.3.2011

Jos olet joskus lukenut reissumuisteloitani, niin visainen kysymys kuuluu: mikä oli Bergamoon lennättänyt yhtiö? Jep, Ryanair. Oli jälleen aika kokea Pirkkalan lentokentän megalomaaninen maailma. Iltalento. Lähes lentokoneellinen odottavia ihmisiä, Priority-maksun maksaneet tuntemassa olonsa tärkeiksi ja etuoikeutetuiksi, muut peloissaan: riittääkö minulle paikkaa koneesta, jos en juokse. Kyllä riittää - kaikille paikkoja riittää, kaikille paikkoja on. Ryanairin kyydissä, ei kukaan ole onneton.

Lento lähti hieman myöhässään, mutta jätti taakseen loskaisen Suomen muutamaksi päiväksi.

Saavuimme 3 tuntia myöhemmin Bergamon lentokentälle, josta päätimme ottaa bussin numero 1 kohti keskustaa. Matkustaminen oli vaivatonta ja bussitiketin sai ostettua pysäkin automaatista. Matka kesti noin 30 minuuttia keskustaan linja-autoasemalle, josta oli hotelliimme matkaa noin 500 metriä.

Hotels.comin kautta otimme kohtuuhintaisen hotellihuoneen, kriteerinä keskustan läheisyys, aamupala ja kohtuullinen hinta. 69e/yö/2hh -hinnalla valikoitui Hotel San Giorgio. Kaksi tähteä hotellilla, mutta ajoi asiansa. Mitään yleellisyyksiä ei ollut hotellissa ja remonttijälki oli jokseenkin mielenkiintoista. Televisiosta ei näkynyt kansainvälisiä kanavia ja WLAN toimi koko reissun aikana hotellissa 15 minuuttia. Uni tuli kuitenkin ja aamullakin vielä heräsi.

Tiistai 8.3.2011

Herätys ja ylös. Euroopan hitaimman hissin kyytiin ja valintana kerros numero 3. Aamupala. Hotellin omistavan pariskunnan naisellisempi osapuoli hoiti aamupalatarjoilut kivasti ja saimme kroisantteja sekä leipää syödäksemme. Hotellin katolla olevassa telttarakennelmassa tarjottiin aamupala. Aurinko paistoi, näkymät hyvät eikä lunta missään.

Lähdimme liikenteeseen reippain mielin. Ensimmäisen päivän agendaksi otimme vanhan kaupungin (Città Alta) suunnaksi. Matkalla kiertelimme muutamien katujen kautta haistellen paikallista meininkiä. Paljon tuli vastaan lapsosia naamiaisasussa, heitellen paperisilppuroskaa. Siellä oli Bergamo-partyt tai jotkin sellaiset. Iloisia olivat.

Vanha kaupunki sijaitsee muurien takana nykyistä keskustaa korkeammalla. Matkan voi joko kävellä tai käyttää kiskovaunua (funicolare). Matka kiskovaunulla maksaa meno-paluu -lipulla pari euroa.

Vanhassa kaupungissa oli vanhaa menoa. Eli komeita pytinkejä ja kapeita katuja. Tavoite: löydä aurinko ja olut. Auringon suuntaan ja sieltä se löytyi - kuppila aivan Piazza Vecchian vierestä. Hupparikeli ja aurinko paistaa. Tätä kun olisi ollut jo Suomessakin.

Kiertelimme katuja pitkin ja lähdimme kohti toiveita herättännyttä linnaa kohti. Jyrkkää nousua kohti linnaa - pian näkisimme . ritareita, prinsessoja ja lohikäärmeitä. Vaikka nämä kolme asiaa olivat vahvasti mielissämme, alkoi hapottava nousu mietityttää: onko tämä sen arvoista? Onko lohikäärmeitä oikeasti edes olemassa? Matkalla oli mahtavia näkymiä alakaupunkiin ja Bergamo aukeni komeasta perspektiivistä.

Bergamon linna, Castello di San Vigilio, saavutettiin vihdoin. Ei muuten ollut mistään kotoisin. Eikä siellä mitään nähtävää ollut.

Vanha kaupunki kierrettiin pääosin ja vierailimme myös luonnontieteellisessä ja arkeologisessa museossa. Palasimme kiskovaunulla myös alas. Kiersimme takaisin hotellille hieman pidemmän lenkin kautta katsellen paikkoja. Illalla kävimme kylillä syömässä paikallisessa pikaruokalassa ja pistäydyimme myös hotellin suosittelemassa pubissa. Olimme ainoat asiakkaat. Jos Suomessa menee baariin viikonpäivästä riippumatta, siellä on aina joku. Italiassa on ilmeisesti tapana olla käymättä baarissa. Hemmetin Eurooppalainen juomakulttuuri.

Keskiviikko 9.3.2011

Aamupalan kautta jälleen liikenteeseen. Päivän agenda: etsi eläintarha ja vieraile siellä. Paikallisen liikennelaitoksen infokonttorin kautta kävimme kysymässä kuinka pääsemme 8 kilometrin päässä sijaitsevaan eläintarhaan. Infossa täti ei puhunut juuri oikein englantia ja ohjeet jäivät hieman epäselväksi. Otimme kuitenkin keskustasta bussin numero 8, jonka vaihdoimme sairaalan kohdalla bussiin numero 11. Pääsimme kuitenkin perille ja pienen seikkailun jälkeen eläintarha Le Cornellen sisäänkäynnille. Tiketit kustansivat 11e henkilöltä ja opiskelijakortilla pääsi 8 eurolla. Odotukset olivat suuret.

Edellinen eläintarhavierailuni oli Kaunasista ja se ei ollut mieltä ylentävä kokemus. Le Cornelle sen sijaan oli. Eläintarha oli siisti, viihtyisä ja eläimet olivat suhteellisen aktiivisia suurissa häkeissään. Eläimiä oli suuri määrä ja ne oli sijoitettu katsojaystävällisesti. Keskiviikko-aamupäivä saattoi vaikuttaa siihen, ettei eläintarhassa ollut juuri muita kävijöitä, mikä ei tietenkään haitannutkaan. Eläintarha kierrettiin ja lähdettiin takaisin bussilla kohti Bergamoa. Itseasiassa jostakin syystä bussi numero 11 ei kai liikennöinyt enää takaisin samaa reittiä lähtöaikaamme, joten säätämiseksi meni. Kävelimme päätepysäkille ja pääsimme takaisin ilman vaihtoa. Hämmentävää.

Ilta meni rauhakseen keskustassa syödessä ja muutaman virvokkeen kanssa.

Torstai 10.3.2011

Rutiinit: aamupala ja liikkelle. Lähdimme rauhakseen keskustan kiertelyn jälkeen kohti ostosparatiisi Orio Centeriä, joka sijaitsee aivan lentokentän vieressä. Linja-auto numero 1 alle ja pois hieman ennen kuin lentokenttä avautuu. Niin tai olisi pitänyt jäädä niin olisi selvinnyt ilman kävelyä. No mutta.. perille päästiin Orio Centeriin. Melkoinen mesta. Toivo Sukarikin kalpenisi. Liikettä on liikkeen perään ja suuret merkit ovat esillä. Hintataso onkin sitten jo omaa luokkaa ja t-paitaa ei irtoa alle 20 euron. Ostosparatiisi kierrettiin lävitse ja lähdettiin takaisin. Matkaryhmittymästä 1/4 löysi ostettavaa; ehkä muidenkin puolesta.

Iltapäivästä kierrettiin vielä Bergamon katuja niiltäosin mitä ei oltu vielä kierrelty. Illalla taas murkinaa naamaan ja viimeistä iltaa viettämään. Unta palloon, koska Ryanair tarjosi vain aamulentoa.

Kaikkinensa hyvä reissu. Säät suosi ja piristi päästä loskaisesta Suomesta. Alkujaan tarkoitus oli lähteä käymään jonakin päivänä myös Milanossa. Junalippu olisi maksanut 6e, mutta koska Bergamossa oli tekemistä ja toisaalta yksi päivä Milanossa olisi ollut ehkä liian lyhyt visiitti, jätettiin se suosiolla väliin. Toisen kerran voisin hyvinkin vierailla, mutta vastaavalla 4 yön reissulla tekisin päiväretken ehkä Como-järven ja Milanon suuntaan.

Hintataso on Bergamossa suunnilleen Suomen luokkaa ja ravintoloissa kannattaa varautua ylimääräisiin palvelumaksuihin. Kohtalaisella englanninkielen taidolla pärjää, mutta varaudu siihen, ettei vastapuoli osaa välttämättä juurikaan englantia.

Neuvoksi vielä: rauhallinen mieli ja leppoisa asenne matkalle Bergamoon.

© Antti Korkeamäki - Kaikki varkaat pidätetään