Maanantai 10. huhtikuuta 2006

Illan suussa pakkailtiin reissua varten kamoja ja tarkoituksena oli lähteä kohti Ruotsin lappia vielä samana iltana. Vuokra-auto oli haettu ja varusteet haalittu ympäriinsä (seurakunnilta, välinevuokrausfirmoista, yms.).

90 kappaletta suklaapatukoita on hyvä määrä.

Viime hetket ennen reissua olivat henkilökohtaisesti aika stressaavia; ei tietoa, mihin ollaan menossa ja pari peruuntumista miehistöstä viime metreillä. Matkaan lähdettiin kuitenkin kello 20 pintaan.

Matka sujui pääasiallisesti nukkuessa. Pikkubussi tarjosi siihen jopa aivan asialliset mahdollisuudet. VW Transporter, suosittelemme.

Tiistai 11. huhtikuuta 2006

Saavuimme Kiirunaan aamupäivästä ja lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Kovin suurta bisnesvainua ei ollut paikallisilla kebab-yrittäjillä, kun eivät vielä kello 10 aikaa (Ruotsin kuningaskunnan aikaa) myyneet ruokaa. Yksi mielenkiintoinen asia oli se, että Kiirunassa oli samassa rakennuksessa 4 kebab-paikkaa. Löysimme lopulta pizza-paikan, jossa oli neljä eri vaihtoehtoa pizzoille. Pohja taattua pakaste-laatua. Kumista.

Viimeinen etappi autolla oli Kiiruna – Nikkaluokta. Seikkailijoidemme mielet virittäytyivät tunnelmiin, kun edessä alkoi siintää tuntureita. Näkyjä, joita ei ennen juuri ollut nähnyt – ei ainakaan Suomen leveysasteilla. Auto parkkipaikalle, vaatetus vaihtoon, sukset jalkaan, rinkka selkään ja ahkio kiinni – tästähän se alkaa.

Aurinko paistoi aivan mielettömästi. Kello 14 lähti sukset tekemään liikettä, joka tuli päivien mittaan kovinkin tutuksi. Fleecellä sai lähteä hiihtämään, mutta tuli todettua, että todella urheilukerraston paita riitti hiihtäessä. Hiihtoreitti vaikutti hyvältä: hiihto- ja kelkkauraa. Eihän tuolla reissulla näissä oloissa voi oikein edes eksyä, ellei koita ihan tosissaan eksymistä.

Ensimmäiseen yöpymispaikkaan saavuimme noin kello 18. Laitoimme teltat pystyyn ja aloimme valmistaa ruokaa. Linnuntietä oltiin tultu lähtöpisteestä 10 km, näin meille kertoi GPS.

Keskiviikko 12. huhtikuuta 2006

Aamutoimet venähtivät heti ensimmäisenä aamuna ja ennen matkaan lähtöä aikaa kului kolmisen tuntia, mikä ei sinänsä haitannut, että aikataulumme oli väljä – oikeammin sitä ei ollut. Suksi meni toisen edelle. Itselleni aika lamaannuttava aamupäivä.

Saavuimme muutamien hetkien kuluessa Kebnekaise Fjällstationille, jossa söimme aivan loistavaa hernekeittoa, suoraan purkista. Tämä aivan uskomaton keksintö on ilmeisesti Arttu Lehden keksintö. Ostamme siis hernekeittoa maksamakkarapaketin näköisessä laitoksessa ja tällainen pötkylä keitetään vedessä. Pieni reikä pötkylään ja imuominaisuus suusta käyttöön. Paine on valtaisa. Maailmanennätys hernekeiton puristamisessa taitaa olla lähemmäs 8 metriä. Tiedä näistä.

Ruotsalaisen hotellin vessat olivat mieluisat, joskin WC-paperi oli nk. ”höylämiehen parempaa” ja haju oli mitä oli. Hammaspesu ei ollut pahasta.

Matka Fjällstationilta jatkui kello 17:15 pintaan pienessä lumimyräkässä. Matka taittui kuitenkin hyvin. Sade alkoi yltyä ja päivä kääntymään reilusti ehtoon puolelle. Päätettiin, että laitetaan teltat pystyyn. Jäimme vuonoon pystyttämään telttoja. Tuuli oli järjetön ja lunta tuli. Ei ole tullut koettua vastaavaa sääolosuhdetta ikinä. Teltassa unta odotellessa hirvitti.

Torstai 13. huhtikuuta 2006

Kyllä aamun sai vielä nähdä. Yhdeksän jälkeen heräilimme vasta, koska olimme päättäneet, että tämän päivän pysymme aloillamme. Tämä päätös siksi, että keli oli kuin Kirgisialainen morsian – ei siis kovin hehkeä. Lisäksi täydessä umpihangessa hiihtäminen ei välttämättä houkutellut.

Ei tuo joutenolo ole välttämättä hyväksi. Tuli mietittyä liiaksi asioita. Toisaalta tulee tajuttua, miten kermaperseiseksi sitä tulee. Kun olet kylmässä, märissä sukissa, joudut tekemään ruoan eteen jopa hieman vaivaa ja täytyy miettiä, miten pitää itseään lämpimänä.

Käytiin joku nyppylä kipuamassa 830 metrin korkeuteen ja lumikengät ensimmäistä kertaa käyttöön.

Tuuli oli taas kova, pahempi kuin eilen. Telttojen helmat peitettiin entistäkin paremmin ja pieniä tuulivalleja yritettiin rakentaa. Hirvitti henkilökohtaisesti enemmän kuin edellisenä yönä.

Perjantai 14. huhtikuuta 2006

Silmät auki ja ymmärrys toimitaan kello seitsemän. Ei keli paremmaksi ollut muuttunut, lunta ja tuulta. Ihanasti melkein kaikki kamat märät, vähintään nihkeitä. Henkilökohtaisesti saappaat turhan kosteat, mikä ei luvannut hyvää jaloille.

Vaihtoehdot vähissä, joten paluumatka alkoi. Kelkkauratkin olivat aivan lumessa – kuinka yllättävää.

Vastaan hiihtelivät iloiset ruotsalaiset. Oli kovinkin humoristista katsella kun murtomaasuksilla hiihtävät svedupel..korjaan..länsinaapurimme vetivät myräkässä suksivoiteita suksiensa pohjiin. Voi heitä.

Fjällstationin posliinipytyt auttoivat jaksamaan hyvin. Todellista erähenkeä. Ruokailu totuttuun tapaan Fjällstationin pihassa, totutulla paikalla. Jalkapohjani olivat aivan rikki. Molemmat jalkapohjat saaneet osansa ja nahka lähtenyt irti. Onneksi asianmukaiset ensiaputarvikkeet olivat mukana ja jalkapohjat saatiin laitettua siedettävään kuntoon.

Alamäki alkoi kulkiessa kohti Nikkaluoktaa ja parissa tunnissa tuli edettyä lähemmäs kymmenen kilometriä. Päivä muuttui aurinkoiseksi ja ohitimme yllättävänkin pian ensimmäisen yömme yöpymispaikan. Löysimme tulevalle yölle mukavan yöpymispaikan harjanteen päältä. Kymmenen jälkeen alkoi uni tulla teltoissa.

Lauantai 15. huhtikuuta 2006

Tälle päivälle suunnitellut piikitykset haudattiin jo heti aamusta. Aamu venähti vaihteeksi ja aamupuurotin saatiin vasta puoliltapäivin naamariin. Henkilökohtaisesti pidin tästä ratkaisusta. Pastat valmisteltiin vasta kahden aikaan ja liikenteeseen päästiin vasta ennen neljää. Tässä vaiheessa reissua oli havaittavissa ”hällä väliä”-asennetta ja vapautumista. Vaikkakin näin ei saisi olla, koska arki se odotti edessä.

Hiihdimme lauantaina 2,2 km päähän autolta. Fiilistelyä ja itselleen nauramista. Telttapaikat tasoitettiin viimeisen päälle.

Sunnuntai 16. huhtikuuta 2006

Yhdeksän aikaan matkaseurue oli kömpinyt ylös ja ulos teltasta. Aamupalana oli lähinnä leipäpitoista ruokaa, puuro jäi ottamatta yhteisestä päätöksestä. Jo kymmeneltä olimme suksien päällä matkalla kohti Nikkaluoktaa. Tunti meni matkalla ja kohtuullisen hyvillä fiiliksillä meni matka. Melkoisesti juosten kustu, voisi sanoa.

Poikkesimme Nikkaluoktan kahvio/matkamuistomyymälässä laittamassa sileäksi rahaa ja ostamassa matkaevästä. Matka kohti Tamperetta alkoi 12:30. Yksi yö vielä vietettiin Haaparannassa ja suurimmat liat kehosta saunottiin pois.

Antoisa reissu oli. Luonnonoloja ja näkymiä, joita oli nähnyt ainoastaan median välittäminä. Ei pysty mitenkään selittämään niitä maisemia. Loistavat tunnelmat muistellessa. Ensi kerralla mukaan enemmän sukkia.

Lisätietoa: yhteys@kauna.org

Reissaajat: Partiolippukunta Messykylän Metsäpoikien satunnainen vaeltajaryhmä
Kuvat: Antti Korkeamäki
Teksti: Antti Korkeamäki

© Antti Korkeamäki - Kaikki varkaat pidätetään